Mikään ei pääty

Runoja vuosilta 2014-2015 
Kirjan ja ruusun päivänä 23.4.2015

© Kaija Olin-Arvola

Löytö

Löysin kirjojen välistä vihon,

jonka mustassa kannessa

loistaa valkoinen,

valoa tarkoittava

kiinalainen kirjoitusmerkki: 光.

Tämä on selvä

viesti ja vihje:

Sitä mikä minussa kasvaa

ei tarvitse pelätä.

Valo olkoon toinen nimeni.

Osoituksia

Käyn Salzburgissa

kartalla.

Katson kaupungista

vanhat kuvani,

kuuntelen Mozartin

Turkkilaisen marssin

ja mietin,

pitäisikö taas ensi kesänä

mennä Salzburgiin

syömään ja kahville.

Saan vastauksen

heti kohta:

Avaan uuden kirjan,

jonka motto kuuluu:

”Chi sono’io tu non saprai”

(Kuka olen, sitä et saa koskaan tietää)

                           Da Ponte/Mozart

Olen sairas

Kalpeana ja jäykkänä

kuin vainaja

vahtii aseman ovea

poliisi.

Minä sairastan tätä maata.

Kun minulle sanotaan,

sano noin, sano näin,

lähde sinne ja sinne,

minä vastaan: Kernaasti.

Kuljen nimetöntä katua

sumun saattamana.

Yö on lemmonmarjanmusta.

Puuhun lennähtää

musta vaate: Korppi.

Ojassa loikkii jänis,

vainottujen vaakunaeläin.

Minun

minun silmäni

minun hampaani

minun ajatukseni

minun maailmani

minun paikkani

minun kesäni

minun tähteni

minun taivaani

minun värini

minun sieluni

minun minuni

minun seinäni

minun vapauteni

minun rahani

minun lapseni

minun puolisoni

minun lähimmäiseni

minun Jumalani

minun Luojani

minun minuni

minun uneni

minun aikani

minun vereni

minun kaikkeni

minun sairauteni

minun minun minun

minun minun minun

minun minun minun

minun minun minun

minun minun minun

minun minun minun

minun minun minun

minun jälkeni

minun taloni

minun äitini

minun isäni

minun kaikki

minun minuni

minun minun minun

Kiertotähtien kaipaus

Ikkunasta näkyy

vain yksi tähti,

poskelle vierii kyynel

kuin raivoisa huuto: Pois!

Silmäni koskettaa taivasta.

Ruusuköynnöksin koristellut

mustat vaunut

vierivät horisonttiin.

Ampukaa sitten minut!

Aurinko läväyttää

sokeat ikkunat loistamaan,

siimes salamoi,

kutittaa ilmoille

aivastuksen.

En ole

joka tuulen vietävä.

Ampukaa kuula kallooni.

Sitä ääntä en kuule.