Mikään ei pääty

torstai 23. huhtikuuta 2015

Peilit



Loputtomuus syntyy
kahdella peilillä.
Vaikka olisi kuinka pimeää,
valoa ei voi unohtaa.
Me olemme valoa,
joka tulee muualta.
Olemattomuuden ihme
katoaa taustakohinaan.
Muistomme muuttuvat
ja muuttavat meidät
ikuisesti ikuiseen
kadotukseen.
Lähettänyt Katjuussa klo 0.45
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Tietoja minusta

Katjuussa
Tarkastele profiilia

Blogiarkisto

  • ▼  2015 (35)
    • ▼  huhtikuuta (35)
      • Mikään ei pääty Runoja vuosilta 2014-2015  Kir...
      • Löytö
      • Osoituksia
      • Olen sairas
      • Minun
      • Kiertotähtien kaipaus
      • Ampukaa sitten minut!
      • Kellot
      • Tuomet
      • Runo 4
      • Positiivista
      • Kuppilassa kuultua
      • Runo 3
      • Runo 2
      • Runo
      • Häiköö
      • Yksiavioiset
      • Vineta
      • Anteeksiannosta
      • Thalatta!
      • Pimeydestä
      • Tuulesta
      • Maata näkyvissä
      • Jälkiä
      • Oi Odessa!
      • Normaalipallo supertiikeriä
      • Maailma muuttuu
      • Peilit
      • Pilvet
      • Ikuinen eilinen
      • Ei mikään pääty – ei ala.
      • Jos ei vituttaisi valmiiksi
      • Kesässä kypsyy syksy.
      • Koira on tuttu.
      • Tiet käärmeitä täynnä.
Teema: Mieletön malli. Sisällön tarjoaa Blogger.