torstai 23. huhtikuuta 2015

Pilvet



Lehdet ovat jo niin suuria,
että niiden suonet voi lukea.
Kaukaisesta keväästä
muistan vain Willemin,
ensimmäisen lapseni,
joka kuoli syliini.

Olin kuvitellut
paimenen vapauden:
poutapilvet,
lenseän tuulen,
auringon.

Surua en osannut kuvitella,
vaikka tiesin,
että maa ottaa kaiken,
minkä se antaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti