Kellot

Talossani takoo

kuusitoista kelloa:

Kaikki käyvät tasatahtiin

eri aikaa.

Murheellisena katson

ajan kestoon.

Heitän pois

henkensä heittäneen muratin,

kuolleen kaktuksen ja

laahistuneen augarian.

Edes sitruunamelissa

ei kestänyt

aurinkoisella ikkunallani.

Minun käsissäni kivetkin kuolevat.

Tuomet

Kun minä olin mukula, äiti sanoi meille lapsille:

”Menkä hakemaan mul tuamii.”

Ja me mentiin joen rantaan,

missä samat tuomet kukkivat yhä

täsmälleen samaan aikaan

kuin kuusikymmentä vuotta sitten,

kun koulu oli juuri loppumassa

ja vihdoin sai luvan

kävellä ulkona paljain jaloin.

Sama on tuomen tuoksu,

sama kuin syanidin.

Runo 4

Tapoin tiellä

oravan

juoksi suloinen

auton alle.

Pomp and Circumstance.

Miksi lähti?

Mistä lähti?

Minne lähti?

Lehahtaa

paikalle

korppi:

Psykopompokseni.

Positiivista

Päivän positiiviset:

Pää pirisee,

se piristää.

Ei pipoa,

se kiristää,

titty-titty-tit, sanoo

urbaani lintu.

Kuppilassa kuultua

Kuppilassa kuultua

Ei se noin ole…

Haetaan vaan…

Olisi mahtavaa…

Koirat eivät ole

lakanneet haukkumasta.

Vittu, en ala…

Jos se kumminkin tulisi…

Saanko kysyä…

Ensin on kauhea kiire…

Antaisit olla…

Minä tahdon sinisen…

Et nyt ymmärrä…

Obit anus, abit onus.

Runo 3

Iso lintu

lentää

kuvassa

etualalla.

Kukaan ei halua

olla siellä,

missä on.

Kaikki tahtovat

pois.

Selityksiä riittää:

ei ole tilaa,

ei ole mahdollisuuksia,

ei mitään.

Minne kaikki lähtevät menevät?